Valonheittimet mahdollistivat ilma-ammunnan optisilla suuntausvälineillä pimeällä. Niillä etsittiin lentokoneita kuulosuuntimilta tai tutkalta saatujen suuntien perusteella. Kun maali oli löytynyt, se siirtyi seurantavalonheittimen keilaan. Seurantavalonheittimien peilit olivat pienempiä, halkaisijaltaan 90–110 cm. Hakuvalonheittimet puolestaan jatkoivat uusien lähestyvien koneiden etsintää.
Valonheittimien käyttö riitti yleensä jo itsessään pommikoneen tehtävän epäonnistumiseen, sillä sokaiseva valo esti ohjaajaa ja tähystäjää näkemästä kohdetta. Lisäksi riski tulla optiseen tähystykseen perustuvan ilmatorjunnan ja yöhävittäjien alasampumaksi kasvoi merkittävästi. Pelotevaikutus oli siis huomattava. Valonheittimen keilaan joutunut viholliskone kääntyi yleensä takaisin, pudottaen pomminsa välittömästi pois.
Valovoima: 1 000 000 cd (1 kandela = yhden kynttilän valaisuteho)
Polttoväli: 640 mm
Valokeilan leveys: 20 metriä 1 000 metrin korkeudessa
Valaisukorkeus: 10 km
Linkki kopioitu!
Lisätiedot
Sijainti
Näyttely
