Suomen Ilmavoimamuseo - Finnish Air Force Museum

1 month ago

Sotamuseon yhteistyömuseoista esittelyvuorossa on tässä kuussa Panssarimuseo. Museoamanuenssi Jari Saurio esittelee yhden suosikkiesineistään, Panssaripoikien aapisen!Osana Sotamuseon ja sen yhteistyömuseoiden kuukausittaista sarjaa, esittelemme vuorollamme mielenkiintoisia esineitä ja ihmisiä museokokoelmien taustalla. Nyt on vuorossa Panssarimuseo ja sen museoamanuenssi Jari Saurio.

”Olen työskennellyt amanuenssina Panssarimuseolla 2010-luvun alkupuolelta lähtien. Vastaan näyttelyiden rakentamisesta, hoidan esine- sekä valokuva-arkistoa ja kaikkea näihin liittyvää dokumentointia. Vastaan myös osaltani museon tapahtumajärjestelyistä sekä museomyymälän ylläpidosta ja toimin museon kokoelma- ja asevastaavana. Kahta samanlaista päivää ei ole, työ on hyvin monipuolista ja vaihtelevaa. Nykyinen työtehtäväni on pitkän aikavälin kehityksen tulos. Liityin Panssarikiltaan Panssariprikaatin panssarintorjuntakomppaniassa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen 1988. Sotahistoriaa koko ikäni harrastaneena tulin museon toimintaan voimaperäisemmin mukaan 1990-luvun loppupuolella. Kokosin jo tuolloin siviilityöni ohella harrastuksenani näyttelyitä museolle ja siitä asia vähitellen sukeutui lopulta täysipäiväiseksi työksi. Panssarimuseon esineistä esiteltäväksi valitsin yhden suosikeistani, Panssaripoikien aapisen, sillä sen syntyhistoria ja taustat kiehtovat historiaorientoitunutta museotyöntekijää hyvin paljon.”

”Opi luottamaan itseesi, vaunuusi ja esimiehiisi, ja sinussa kehittyy vähitellen häikäilemätön hyökkäystahto ja oikea panssarihenki.” Näin todetaan Panssaripoikien aapisen etulehdellä. Tämä sota-aikainen, erittäin harvinainen painotuote on tullut Panssarimuseon kokoelmiin Rynnäkkötykkipataljoonan komentajana 1943-1944 toimineen majuri (myöh. eversti) Eric Åkermanin (1907-1978) suvun lahjoittaman aineiston yhteydessä. Museaalisesti mielenkiintoisen tästä vuonna 1944 Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa painetusta aapisesta tekee se, että kyseessä on tiettävästi ainoa julkisessa kokoelmassa säilynyt kappale.

Aapisen koostamisessa on ollut vahvasti mukana useita suomalaisia ohjesääntöjä laatinut luutnantti (myöh. kapteeni) Yrjö K. K. Talvitie, joka komennettiin työhön ohjesääntötoimistoon alkuvuodesta 1944. Ohjesääntötoimiston kokoonpano oli kokonaisuudessaan seuraava: Majuri Utela, päällikkö (I Ps.P.), luutnantti Talvitie (I Ps.P.), luutnantti Vase (Ps.JP.), luutnantti Olki (JP 4), luutnantti Söderberg, konepiirustus (PsDE), luutnantti Flinckman, kuvapiirustus (I Ps.P.), alikersantti Sillanmäki, piirtäjä (Rask.Psto 14), lotta Mustonen, konekirjuri (Ps.DE), jääk. Torvanen, lähetti (Ps.DE, Esik.K.).

Ohjesääntötyöhön määrättynä ollut Talvitie on merkinnyt päiväkirjaansa seuraavasti: ”10.4.1944, saimme Panssaripoikien aapisen valmiiksi”. Tämän jälkeen aineisto on toimitettu teksteineen sekä piirroksineen taitettavaksi ja aapisesta on tehty koepainatteet keväällä hieman ennen kesäkuulla 1944 käynnistyneen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkua. Aapisen syntyyn osaltaan vaikuttanut Talvitie sai suurhyökkäyksen alla siirron Rynnäkkötykkipataljoonaan, jossa toimi menestyksekkäästi 2. komppanian päällikkönä. Talvitien komentaman komppanian Sturmgeschütz 40-rynnäkkötykeillä tuhottiin 43 vihollisvaunua kesän 1944 torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella.

Aapisen museolla säilynyt vedoskappale lähetettiin majuri Åkermanille kommentointia varten. Hän on tehnytkin ammattimiehen ottein runsaasti merkintöjä ja korjauksia tähän 336-sivuiseen aapiseen, missä ne ovat edelleen nähtävissä. Tämä tekee museon kokoelmissa olevasta kappaleesta historiallisesti arvokkaimman. Aapisen suunniteltu painos oli tuhat kappaletta, mutta se jäi vedosasteelle. Sitä ei lopulta koskaan virallisesti julkaistu tai ehditty ottaa käyttöön, koska siitä tuli käytännössä tarpeeton sodan päättyessä.

Kirjan sisältö on kaikkineen varsin mielenkiintoinen. Siihen on selkeästi haettu tyylivaikutteita saksalaisten taisteluvaunumiehistöille painamista Pantherfibel ja Tigerfibel-kirjasista, joissa opetetaan ja koulutetaan huumorin varjolla miehistöjä käyttämään vaunuaan. Sama ajatus on tässä suomalaisessa painotuotteessa. Se tosin poikkeaa saksalaisista esikuvistaan sisältönsä puolesta siinä, että kun saksalaisissa kirjasissa on vain yhden vaunumallin käyttöön liittyvä ohjeistus, niin tässä suomalaisessa vastineessa on useiden vaunujen käyttöön liittyvät tiedot ja ohjeistus.

Suomalaisaapisesta löytyy ohjeistus kaikille vaunumiehistön jäsenille ja pääosalle tuolloin 1944 käytössä olleille vaunutyypeille, kuten KV-1, BT-42, T-34, T-26, T-28, Sturmgeschütz 40 sekä Landsverk Anti II -vaunuille. Siinä käydään läpi myös vastustajan yleisimmät vaunut teknisine tietoineen ja arvosteluineen. Mielenkiintoista kyllä, esiteltävien vihollisvaunujen joukossa on myös Neuvostoliiton Yhdysvalloista saamia Lend-Lease-vaunuja, kuten Sherman ja Grant Lee. Näistä vaunuista aapisessa oleva tieto pohjautunee hyvin pitkälti saksalaisilta saatuun informaatioon, sillä Suomen rintamalla ei tiettävästi yhdysvaltalaisvaunuja esiintynyt. Tämäkin mahdollisuus on aapisessa kuitenkin otettu huomioon. Brittivaunuista listoille on päässyt Churchill-vaunu, joita neuvostojoukot käyttivät jonkin verran Suomen rintamalla. Näitä oli ainakin Viipuriin kesällä 1944 saapuneilla miehitysjoukoilla.

Aapinen sisältää paljon teknistä tietoa ja käytännön ohjeistusta, omista vaunuista ehkä hieman liiankin optimistisia suoritusarvoja. Aapisesta löytyy tietopaketit siitä mitä vaununjohtajan, ampujan, lataajan, ajajan sekä viestittäjän tulee tietää. Panssarikaksintaistelua käsittelevässä osiossa vaununjohtajille selvitetään mm. oman vaunun mahdollisuudet taistella vastustajan eri vaunutyyppejä vastaan. Aapinen sisältää myös esim. yleispätevät ampumaopin perusteet sekä ammunnan toteutusohjeistuksen erikseen kullekin vaunutyypille. Lisäksi aapisen mukaan harjoittelu on miehistön yhteistoiminnan ohella kaiken menetyksen avain.

Aapisessa näkyy selkeästi sodassa opitut käytännön asiat ja monet sen perustiedoista ovat edelleen relevantteja, jopa tänäkin päivänä. Jo alkulehden teksti tiivistää olennaisen: ”Muista, että paraskin panssarivaunu on tehoton, ellei sen miehistö sitä perusteellisesti tunne ja osaa sitä oikein käsitellä. Heikkokin panssarivaunu pystyy toimimaan tehokkaasti, kun sen miehistö taitavasti osaa käyttää vaunun hyviä puolia hyödykseen. Muista aina, että kiinteä ja luja yhteistoiminta vaunumiesten kesken on menestyksellisen panssaritaistelun ehdoton edellytys. Panssarivaunusi on pystyttävä toimimaan aina ja kaikissa tilanteissa kuin yhden ajatuksen ohjaama kokonaisuus”.
Panssaripoikien aapinen on hyvä esimerkki museoesineestä, jonka yksityinen taho on luovuttanut suuren yleisön nähtäväksi ja näin sen tarina historioineen voidaan jakaa kaikkien kanssa. Se on siis paljon enemmän, kuin pelkkä kellastunut painotuote sota-ajalta. Aapinen on museolla esillä eversti Åkermanin henkilöhistoriavitriinissä.

Sotamuseo - Krigsmuseet - Military Museum Museo Militaria Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo Jalkaväkimuseo Forum Marinum Suomen Ilmavoimamuseo - Finnish Air Force Museum Ilmatorjuntamuseo ... See MoreSee Less