Fokker D.XXI (FR-110) 

Fokker D.XXI on hollantilainen yksipaikkainen sekarakenteinen hävittäjäkone. Rungon kantava rakenne on hitsattua teräsputkea. Eturunko on verhoiltu alumiinilevyillä, takarunko ja ohjainpinnat kankaalla. Siipi on puurakenteinen vaneriverhouksella. Fokker D.XXI:n prototyypin ensilento tapahtui helmikuussa 1936. Alun perin kone suunniteltiin Alankomaiden Itä-Intian armeijan käyttöön ja suunnittelutyössä oli keskitytty ennen kaikkea yksinkertaiseen rakenteeseen ja käyttökelpoisuuteen vaativissa olosuhteissa. 

Fokker D.XXI:n ensimmäinen tilaaja oli Suomen Ilmavoimat, jolle tilattiin seitsemän konetta marraskuussa 1936. Samassa yhteydessä Suomeen hankittiin 14 koneen valmistuslisenssi, joka vuonna 1937 muutettiin rajattomaksi. Suomalaisten Alankomaista tilaamat koneet valmistuivat elokuussa 1937 ja ne kuljetettiin Suomeen meritse. 

Valtion Lentokonetehtaalla Fokkereita valmistettiin kaikkiaan 90 kappaletta neljänä sarjana. Näistä kaksi ensimmäistä – niin sanotut II- ja III-sarjat – ehtivät valmistua ennen talvisodan syttymistä ja käsittivät yhteensä 35 hävittäjää. 

Talvisodan syttyessä Fokker D.XXI oli jo lievästi vanhentunut hävittäjä. Neuvostoliittolaiset hävittäjät olivat Fokkeria nopeampia ja ketterämpiä, mutta toisaalta Fokker kykeni tarvittaessa irtautumaan taistelusta suuremman syöksynopeutensa avulla. Suomen Ilmavoimissa saavutettiin sota-aikana Fokker D.XXI -hävittäjillä yhteensä 191 ilmavoittoa, joista 130 talvisodassa. Jatkosodan aikana konetyyppiä käytettiin pääasiassa tiedustelulennoilla ja myöhemmin jatkokoulutuskoneena. 

Ilmavoimamuseon Fokker D.XXI rakennettiin entisöinnin kuluessa käytännössä kokonaan uudestaan jämsäläisen maanviljelijän mailta löydetyn FR-110:n putkirungon ympärille. Entisöintiin kului noin 10 000 työtuntia ja esimerkiksi koneen puurakenteinen siipi rakennettiin kokonaan uudelleen. Yhteensä 9½ ilmavoitolla FR-110 on maailman eniten pudotuksia saavuttanut Fokker D.XXI -hävittäjä.