MiG-15UTI (MU-4) 

MiG-15UTI on neuvostoliittolainen kaksipaikkainen ja kokometallirakenteinen suihkuharjoituskone. Koneen prototyyppi valmistui vuonna 1949. Se on harjoitusmuunnos yksipaikkaisesta MiG-15-hävittäjästä, joka suoritti ensilentonsa joulukuussa 1947. Koneen aerodynamiikka pohjautuu varsin pitkälti saksalaisten toisen maailmansodan aikaisiin tutkimustuloksiin. Suihkumoottori puolestaan on neuvostoliittolainen kopio englantilaisesta Rolls-Royce Nene -suihkumoottorista, joita myytiin 45 kappaleen erä Neuvostoliittoon toisen maailmansodan jälkimainingeissa ilman lisenssioikeuksia. MiG-15 on maailman eniten valmistettu suihkukonetyyppi, jonka eri muunnoksia valmistettiin yhteensä 16 000 kappaletta lukuisissa Varsovan liiton jäsenmaissa ja Kiinassa. 

MiG-21 -hävittäjien tilaukseen liittyen Suomi teki tammikuussa 1962 sopimuksen myös neljän MiG-15UTI -koneen hankinnasta. Tuolloin MiG-21:stä ei vielä ollut saatavilla kaksipaikkaista koulutusversiota, joten siirtymäkoulutusta varten päätettiin hankkia MiG-15UTI -suihkuharjoituskoneita. Neuvostoliittolaiset ohjaajat lensivät Tšekkoslovakiassa valmistetut koneet Suomeen marraskuussa 1962. Konetyyppiä oli tarkoitus käyttää välityyppinä siirryttäessä Fouga Magisterista MiG-21 -hävittäjän ohjaimiin. Käytännössä konetyyppi ei tässä mielessä täysin vastannut tarkoitustaan, sillä MiG-21 sijoittui ominaisuuksiensa ja ennen kaikkea suorituskykynsä puolesta täysin eri kategoriaan. 

MiG-15UTI osoittautui lento-ominaisuuksiltaan hyväksi. Maassa sen käsittely sitä vastoin oli hankalampaa jäykkäkäyttöisten ja heikkotehoisten paineilmajarrujen vuoksi. Koneen radio- ja suunnistuslaitteet olivat myös vanhanaikaisia ja toimivat melko huonosti. Konetyypin viimeinen lento Ilmavoimissa tapahtui helmikuussa 1977 MU-4-koneella, joka kuuluu nykyisin Suomen Ilmavoimamuseon kokoelmaan.