Messerschmitt Bf 109 on saksalainen yksitasoinen ja yksipaikkainen hävittäjä. Kone on metallirakenteinen ja sen ohjainpinnat on verhoiltu kankaalla. Bf 109:n prototyypillä suoritettiin ensilento toukokuussa 1935 ja saman vuoden lokakuussa aloitettiin valintakokeet, joiden lopputuloksena Bf 109 valittiin Luftwaffen vakiohävittäjäksi maaliskuussa 1936. Kaikkiaan Bf 109:n eri versioita valmistettiin toisen maailmansodan loppuun mennessä yli 33 000 kappaletta.
Suomi oli käynnistänyt neuvottelut saksalaisten hävittäjien hankkimisesta jo ennen jatkosodan syttymistä. Ensimmäiset 30 konetta saapuivat Suomeen maaliskuussa 1943 ja edustivat hävittäjän G-2-alatyyppiä. Kaikkiaan Ilmavoimilla oli käytössään yhteensä 162 Bf 109 -hävittäjää – suomalaisittain ”Mersua”. Bf 109 oli sodan aikana Ilmavoimien käyttämistä hävittäjäkoneista suorituskykyisin. ”Mersun” parhaita ominaisuuksia olivat koneen nopeus ja nousukyky, sekä aiemmin käytössä olleisiin konetyyppeihin verrattuna tehokas aseistus. Vaikka koneen ohjattavuus ja liikehtimiskyky eivät olleetkaan aivan huippuluokkaa, oli osaavan ohjaajan mahdollista saavuttaa sillä menestystä mitä tahansa potkurihävittäjää vastaan. Suomen Ilmavoimissa Bf 109 -hävittäjillä saavutettiin yhteensä 663 ilmavoittoa.
Bf 109 -koneet säilyivät suomalaisten käytössä pitkälle toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti. Ilmavoimamuseon näyttelyssä olevalla MT-507:llä lennettiin konetyypin viimeinen lento Ilmavoimissa maaliskuussa 1954.
Linkki kopioitu!
Lisätiedot
Käyttöaika
1943–1954
Valmistaja
Messerschmitt A.G., Saksa
Mitat
Siiven kärkiväli 9,92 m; Suurin nopeus 630 km/h; Pituus 9,02 m; Korkeus 2,50 m.
Tyyppi
Yksitasoinen, yksipaikkainen hävittäjä
Esinenumero
316
Sijainti
Näyttely