Lentokonekonservointi

Brewster-hävittäjän siipi alhaalta päin. Maali on rapissut pois, mutta hakaristikuvio on edelleen näkyvissä. Siivekkeiden kankaat puuttuvat.

Kuinka konservoida?

Ilmavoimamuseossa esineet pyritään pääsääntöisesti konservoimaan ja tarvittaessa restauroimaan siihen asuun ja tilaan, jossa ne olivat silloin, kun ne olivat viimeistä kertaa käytössä – esimerkiksi lentokoneen lähtiessä viimeiselle lennolleen. Poikkeuksena voi olla jonkin esineen historiaan liittyvä merkityksellinen ilmiasu, vaikka se ei esineen viimeinen operatiivinen asu olisikaan.

Konservointitoimenpiteet dokumentoidaan konservointiosastolla ja tiedot tallennetaan siten, että ne ovat helposti yhdistettävissä kyseisen esineen tai varusteen muihin tietoihin.  Tehdyistä toimenpiteistä pidetään kaikkia vaiheita koskevaa kirjanpitoa ja työn eri vaiheet valokuvataan.

Tulemme lisäämään konservointiprojekteihin liittyvää sisältöä tälle sivulle.

Myrsky-hävittäjän keskeneräinen runko, jota ollaan restauroimassa.

VL Myrsky II -projekti

Tällä hetkellä käynnissä on VL Myrsky II -hävittäjän restaurointihanke, joka aloitettiin vuonna 2013.

VL Myrsky II:n restaurointi tehdään yhteisprojektina Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon kesken. Projektin johtovastuu on Ilmailumuseoyhdistyksellä ja koko restaurointityön vetovastuu Suomen ilmavoimamuseon restaurointiryhmällä.

Museomme työryhmä keskittyy rungon restauroimiseen ja tutkimustyöhön sekä alkuperäisosien kunnostukseen. Koneen restaurointityö tehdään museaalisia periaatteita noudattaen. Työn ohjeistaa ja sitä valvoo museomme konservaattori. Jokainen työvaihe dokumentoidaan.

Emme ole tekemässä lentävää Myrskyä, vaan staattista museokappaletta.

Projektin päätukija on Myrskyn aikanaan rakentaneen Valtion Lentokonetehtaan seuraaja Patria Oyj. Toinen päätukija on Sinituote Oy.

Aiempia konservointiprojekteja

Brewster museon näyttelyssä. Kyljessä näkyvät edelleen kirjaimet BW-372, vaikka maali on paikoin kulunut.

Brewster BW-372

Brewster BW-372:n restaurointi saatettiin loppuun National Museum of  Naval Aviationin hyväksymän suunnitelman mukaan. Museo kiittää projektia rahallisesti ja työllä tukeneita tahoja.

Brewsteriä ei ole restauroitu lentokuntoisen näköiseksi, vaan se on konservoitu näyttelyyn sellaisessa kunnossa, kuin se nostettiin Kolejärvestä. Lika, muta, levät ym. lentokoneeseen kuulumattomat ainesosat on poistettu ja noston sekä siirtojen aikana aiheutuneet vauriot on pääosin korjattu.

Hurricane museon näyttelyssä, kuvattuna yläviistosta. Mekaanikkonukke istuu oikean siiven päällä ja valmistelee konetta lentoa varten. Lentäjänukke seisoo koneen vieressä odottamassa.

Hawker Hurricane HC-452

Museon kokoelmiin kuuluvan Hawker Hurricane Mk.I (HC-452) restauroitiin aikavälillä 2010–2013.

Vaikka Hurricanen operatiivinen merkitys ilmavoimille oli vähäinen, on se museaalisessa mielessä merkittävä, sillä museon Hurricane on parhaiten alkuperäiskunnossa säilynyt sota-aikainen Ilmavoimien kone. Maailmanlaajuisesti Ilmavoimamuseon koneyksilö on sekä eräs vanhimmista että kaikkein alkuperäisimmässä kunnossa säilyneistä Hurricaneista.

Kaksitasoinen, harmaa, puupotkurilla varustettu Breguet-lentokone näyttelyhallissa.

Breguet 14 A2

Ranskalainen ensimmäisen maailmansodan pommikone, Breguet, tuotiin museolle vuonna 2000. Näyttelyyn se siirrettiin kesällä 2010. Ilmavoimamuseon Breguet on käynyt viimeisen kerran suuremmassa huollossa lentokonetehtaalla vuonna 1926 ja se lensi viimeisen lentonsa vuonna 1927. Suurin osa yleisölle näkyvästä kangasverhoilusta ja maalipinnasta on  alkuperäistä ja peräisin vuosien 1925- ja 1926 huolloista. Kaikkiaan noin 8000 valmistetusta Brequet koneesta on säilynyt kaksi kappaletta. Toinen säilynyt yksilö on Ranskassa.

Bell P-39 Q Airacobra

Airacobra on ainoa kokonaisena säilynyt neuvostohävittäjä suomalaisten ilmailumuseoiden kokoelmissa ja yksi harvoista Lend-Lease koneista, joita on säilynyt alkuperäiskuntoisina museoitaviksi.

Suomalaisten käsiin päätyi sodan aikana muutamia eri asteisesti vaurioituneita Airacobria. Sodan jälkeen yhden koneen osat varastoitiin ja loput romutettiin ja entisöintityön aikana havaittiinkin, että runko ja siivet ovat peräisin eri yksilöistä. Koska osat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, voitiin koneeseen soveltaa konservoinnillista lähestymistapaa.

Thulin Ilmavoimamuseon katosta ripustettuna.

Thulin typ D (F.1)

Thulinin reproduktio rakennettiin Ilmavoimien tilauksesta vuosina 1988–1990. Museo tuki rakennustyötä ennen kaikkea tutkimustyön, mutta myös osien valmistuksen suhteen.

Koneen ainoa alkuperäisosa on Ruotsista vaihtokaupalla saatu oikean mallinen moottori. Lisäksi tarkan uudelleenrakentamisen kannalta ratkaisevaa oli, että ruotsalaisista arkistoista löytyi riittävä määrä alkuperäisiä piirustuksia ja lisäksi Suomessa oli säilynyt samanlaisen Thulinin alkuperäinen huonokuntoinen runko, jota voitiin käyttää rakennemallina. Projektin aikana harkittiin reproduktion tekemistä alkuperäisen rungon ympärille, jolloin restauroinnissa olisi voitu käyttää tämän rungon identiteettiä.

Maastonvihreä Fokker 21 näyttelyhallissa. Koneessa on jääkentälle laskeutumista varten sukset.

Fokker D.XXI (FR-110)

Talvisodan päähävittäjän, Fokker D.XXI:n restaurointi oli ennen Myrsky-projektin aloitusta suuritöisin Suomessa tehty lentokoneen restaurointityö. Kone valmistui näyttelykuntoon vuonna 1990.

Suuri osa varsinaisesta restaurointityöstä tehtiin runkoputkiston osalta Luonetjärvellä Hämeen Lennostossa ja muilta osin Karjalan lennostolla, mutta tiiviissä yhteistyössä Ilmavoimamuseon (silloisen Keski-Suomen Ilmailumuseon) kanssa. Entisöinnin lähtökohtana toimivat huonokuntoisina säilyneet rungon teräsputkirakenteen osat, Suomesta löytyneet irto-osat sekä osittain säilyneet piirustukset. Esimerkiksi koneen puinen siipi, nokan verhoilupellit ja takarungon kangasverhoilu puisine muoto-osineen jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen.